Tämän on saattanut joku keksiä jo ennenkin, mutta kerron sen silti. Tuli mieleen Innokaani-prosessin aikana malli, jolla voisi yrittää selittää epätyypillisten työsuhteiden yleisyyttä eri aloilla. Kuten tiedetään, eivät pätkätyöt, vuokratyövoima ja muut epätyypillisiin työsuhteisiin luettavat työntekomuodot ole vain ammatillisen koulutuksen omaavien ongelma, vaan kovin yleisiä myös korkeakoulutettujen keskuudessa, joten pelkkä koulutustausta ei niiden yleisyyttä selitä.
Oheisessa kuviossa on kaksi akselia: vaaka-akselilla tehtäviin sopivan työvoiman kysynnän ja tarjonnan suhdetta ja pystyakselilla työvoiman vaihdettavuutta suhteessa työn tuotoksiin. Mitä oikeammalle vaaka-akselilla mennään, sitä enemmän työvoiman tarjonta ylittää sen kysynnän. Pystyakselilla ylöspäin noustessa vähenee työprosessin tuotoksen riippuvuus kulloisestakin tekijästä. Kyseessä on nimenomaan työnantajan mittaama tuotos, eli se ei sinänsä liity yksittäisiin ihmisiin vaan niihin tuotoksiin, joita työnantaja odottaa saavansa työn tuloksena.
Mitä oikeammalle ja ylemmäksi kuviossa mennään, sitä yleisemmäksi käyvät epätyypilliset työsuhteet. Oikealla ylhäällä työvoiman tarjonta ylittää kysynnän merkittävästi ja sillä, kuka työn tekee ei ole niin merkitystä työnantajan mittaaman työn tuotoksen kannalta. Näin voisi olettaa, että epätyypilliset työsuhteet olisivat yleisiä tällä alalla ja alueella.
En usko, että tämä on mikään yleispätevä selitys epätyypillisten työsuhteiden yleisyyteen eri aloilla, mutta voi tällä ainakin jotain yrittää selittää…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti