Kaupunkeja - mutta kenen ehdoilla?

Brittiläinen kaupunkikehittäjä Charles Landry on tänään puhunut suomalaisten kaupunkikeskustojen kehittäjien konferenssissa Imatralla. Landry moitti suomalaisia kaupunkeja mm. liiallisesta keskittymisestä teknisten ratkaisujen pohdintaan.

Linkki uutiseen Ylen sivuilla.

Ote Elävä kaupunkikeskusta ry:n seminaarimainoksesta:

"LANDRYN IDEOITA

Urbaanitkin ongelmat ratkaistaan helposti, jos ylitetään joustavasti
perinteiset ammatilliset rajat. Innovaatiot on yhdistettävä traditioon,
vaurauden luonti sosiaaliseen koheesioon ja kaaos järjestykseen.

Kaupunkikulttuuri on parhaimmillaan erittäin laaja-alaista, ei yksin jäykkää
korkeakulttuuria. Viranomaisten tulisi lähteä avoimempaan keskusteluun
ja ottaa toimintaan kaikki osapuolet.

Kokonaisvaltaisuus, suvaitsevaisuus ja spontaanisuus ovat ydinsanoja.
Osallistaminen sitouttaa. Päätösvaltaa on annettava ihmisille.

Kaupunkien uudelleen muotoilulla voidaan luoda uusia aktiivisia tiloja.
Kuluttajat viihtyvät vain elävissä kaupunkitiloissa."

Olen samaa mieltä Landryn kanssa siitä, että kansalaisten osallistaminen on avain parempaan kaupunkiasumiseen. Blogissammekin on aiemmin viitattu kaupunginosa- ja lähiödemokratian nousuun, ja on mielenkiintoista nähdä tarttuvatko viranomaiset tällaiseen "avoimempaan keskusteluun" ja missä muodossa.

Kuvia tapaamisesta 21.8.

Innokaani-ryhmän tapaamisessa 21.8. oli koolla 16 viisasta nuorta miestä ja naista. Teemojen ympärille rakentunut keskustelu oli värikästä ja visioivaa.























Kublai-kaani Vaisto kävi läpi konseptin ideaa























Peruspalveluministeri Paula Risikon erityisavustaja Anna Manner-Raappana toi tapaamiseen ministerin terveiset ja kertoi hallinnonalalla käynnissä olevista hankkeista

Perusterveydenhuollon murros edessä - mutta millainen?

Uutta terveydenhuoltolakia valmistelemaan siirtyvä Vantaan terveysjohtaja Timo Aronkytö on todennut tämän päivän Hesarin mukaan Mediauutisissa, että todellinen perusterveydenhuollon murros on vasta edessä, ja jopa koko perusterveydenhuollon loppuminen on mahdollista ja tilalle tulee vain päivystyksiä. Millainen perusterveydenhuolto on mielestänne kahdenkymmenen vuoden päästä?

Itse en usko että kattavaan perusterveydenhuoltoon tottuneet suomalaiset suostuvat ottamaan tässä asiassa kovin suurta takapakkia. Hoitotakuusta varmaan joudutaan luopumaan, kun sen toteuttaminen on alkuunsa tuottanut vaikeuksia, mutta en usko, että perusterveydenhuolto kutistuu pelkäksi päivystykseksi. Luulen, että suomalainen maksaa iloisesti vaikka lisää veroja säilyttääkseen nykyisen laajuisen perusterveydenhuollon.

Pieniä murroksia?

Perheen merkitys muuttuu ja laajenee. Erilaisten sateenkaari- ja uusioperheiden yleisyys lisääntyy, ja esimerkiksi lasten biologista taustaa tärkeämmäksi nousee sosiaalinen ympäristö. Perinteisen perhemallin muutos saattaa johtaa myös siihen, että perheen käsite ei ole enää sidottu sukulaisuuteen. Erilaiset elämäntapayhteisöt ja "uusheimot", jotka asuvat yhdessä, muodostavat perhekuntien kaltaisia kotitalousyksiköitä. Kommuuniasuminen ja kimppakämpät tulevat yleistymään entisestään myös vanhemmalla iällä. Sukulaisuuden sijaan yhdessä elämisen syyt kumpuavat lifestyle-valinnoista, kuten ekologisesta ajattelusta tai yhteisöllisyyden arvostamisesta. Vanha sanonta "lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä" saattaa tehdä paluun, jolloin pienen ydinperheen ympärille tahdotaan muita sukulaisia ja ystäviä. Sosiaalisten suhteiden tiivistyminen voi parhaimmillaan omalta osaltaan vähentää syrjäytymisriskiä ja psyykkisiä ongelmia. Suurempien kotitalouksien pyörittäminen saattaa myös edesauttaa kulutuksen vähentämistä.

Ajankäytön ongelmat edellyttävät sekä joustavia työaikoja että etätyön mahdollisuutta, ja tulevaisuuden työväestö räätälöi entistä vapaammin aikataulunsa. Vanhusten hoidon tarve, lapset ja myös itsensä kehittämiseen käytetty aika koetaan entistä tärkeämpinä. Työympäristö tarjonnee entistä laajemmat mahdollisuudet perheen ja työn yhteensovittamiseen, mutta myös erilaiseen työkykyä ylläpitävään toimintaan, johon sisältyy fyysisen terveyden lisäksi psyykkinen ja emotionaalinen hyvinvointi erilaisten palvelujen, työpajojen ja työntekijöiden sitoutumista lisäävän toiminan avulla. Työsuhteet ovat melko lyhyitä, projektityyppisiä ja erikoistuneita, mutta työntekijöiltä odotetaan tehokkuutta ja joustavuutta.

Joutuuko kansalaisuuden käsite uudelleenkäsittelyyn lisääntyvän kansainvälisen muuttoliikkeen johdosta? Työvoima liikkuu osissa maailmaa jo melko vapaasti, mutta ympäristöuhat ja hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen lisäävät pakolaisuutta ja maahanmuuttoa. Perustuvatko poliittiset oikeudet kansalaisuuteen, ja jos, niin minkä valtion?