Humen giljotiini ja muita ansoja

Kuten Innokaanin ensitapaamisessakin tuli ilmi, tulevaisuuden ennustamiseen vaikuttaa huomattavasti ennakoijan omat lähtökohdat ja ympäristö. Ennen kaikkia siihen vaikuttaa myös mieliala. Ennustukset tuntuvat olevan sitä negatiivisempia mitä vähemmän sanojalla on itse vaikutusta kyseiseen asiaan. Esimerkiksi ennusteet öljyvarantojen riittämisestä ja energian tuottamisesta ovat käytännössä aina hyvin pessimistisiä, kun taas tulevaisuuden yksilöt tuntuvat useimmissa spekulaatioissa tekevän niitä oikeita ratkaisuja.

Toisaalta myös tietoisuus muista vertailukohteista tekee ennustamisesta ennemminkin todellisuuden kuvaamista. Tuntuukin turhauttavalta keskustella Suomen tulevaisuudesta kun selvästi kävelee reittiä, joka toisissa maissa on jo tallottu. Kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen, autoilun rajoittaminen keskustoissa ja väestörakenteen välttämätön kehittyminen monikulttuurisemmaksi eivät ole tulevaisuudesta, ne ovat tämän päivän polkujen väistämättömiä suuntia.

Meidän tulisikin irrottautua täysin ajattelemasta nykyistä maailmaa sellaisena kuin se on, ja pyrkiäkin rakentamaan ideoita tyhjälle alustalla. Kirjoittiko Jumala että paras nopeus autoille moottoritiellä on 120 km/h? Onko ihmisen tarkoitus istua työpaikallaan kolmasosa päivästään? Tarvitseeko Suomi kuntia? Ovatko kansallisvaltiot välttämättömiä? Niin kauan kuin tulevaisuuden vastustukseen riittää peruste: ”näin on hyvä”, on Kehitys aina altavastaajan asemassa taistelussaan Nykytilannetta vastaan.

Perheet, vanhukset, media ja yhteiskunta

Tästä ne sitten alkavat, Innokaanin blogitekstit nimittäin. Lauri ja Maria ystävällisesti soivat minulle kunnian aloittaa tämä vaihe. Lukekaahan ja keskustellaan lisää näin verkon välityksellä. Kirjoittelin ajatuksia molemmista skenaarioista omiin kappaleisiinsa.

Perheissä asuvat vanhukset

Asumismuoto ei riipu suoraviivaisesti tuloista ja varallisuudesta. Perhe ja suku koetaan yleisesti nykyistä tärkeämmäksi, joten se, millaiset välit lähisuvun kesken on ja miten hoito on mahdollista järjestää ovat taloudellisia seikkoja tärkeämpiä. Taloudellisten mahdollisuuksien merkitystä vähentää myös se, että hoivakotipaikkaan on voinut ”sijoittaa” jo vuosikymmenien ajan, kutakuinkin nykyisen eläkevakuutuksen tapaan.

Perhepainotteista vanhushoitoa voisi hyvin tukea yhteiskunnan varoin. Kun vanhus ei käytäkään hoivakotipaikkaa, käyttämättä jääneistä rahoista voisi tukea perheitä samaan tapaan kuin jotkut kunnat tukevat nykyään lasten päivähoitoa kotona.

Uskon, että kimppa-asuminen tulee lisääntymään. Moni nykynuori on asunut tai asuu kimppakämpässä ja tämä trendi jatkunee iän karttuessa. Säilyyhän musiikkimakukin läpi elämän suurin piirtein samana kuin 20 - 30 -vuotiaana. J

Media ja yhteiskunta

Mobiilitekniikka tulee kehittymään valtavasti. Tämän päivän laitteet jäänevät historiaan ja näyttönä voi käyttää esimerkiksi silmälaseja tai mitä tahansa lähistöllä olevaa pintaa.

Tietoturvaan ja tunnistautumiseen liittyvät haasteet täytyy ratkaista. Nykyinen käyttäjätunnusten, salasanojen ja tunnuslukujen viidakko ei toimi siinä vaiheessa, kun ihmiset käyttävät verkkopalveluja nykyistäkin enemmän ja järjestelmät keskustelevat keskenään.

Median pirstaloituessa ja erilaisten haku- ja vertailupalvelujen kehittyessä näiden ”välityspalvelujen” ylläpitäjistä tulee merkittäviä vallankäyttäjiä. Haku- ja vertauspalvelujen tekniset ratkaisut ja algoritmit vaikuttavat merkittävästi ihmisten käsitykseen maailmasta. Palveluntarjoajien onkin käytettävä merkittävästi aikaa ja vaivaa käyttäjien luottamuksen synnyttämiseen ja ylläpitoon.

Skenaario: Vanhusviihdettä ja tyttökultia

Vuonna 2028 Suomessa tyypillinen syrjäytymisuhan alla oleva on ikääntynyt suomalainen, jonka talous ja terveys ovat huonossa kunnossa. Hänestä käytetään julkisuudessa epävirallista nimitystä ”hölmösti ikääntynyt”, sillä hän ei ole työikäisenä varautunut vanhuuteensa säästämällä eläkettään varten. Samaan aikaan yhteiskunnassa yksilön vastuu itsestään on kasvanut suhteessa julkisiin instituutioihin.

Perheen ja suvun merkitys huolenpidossa on kasvanut, sillä monilla vanhuksilla ei ole varaa mennä hoivakotiin. Rakennusalalla on buumi, kun pieniä kaupunkiasuntoja muutellaan ja yhdistellään, jotta vanhusten asuminen lastensa luona olisi mahdollista. Lapsilla on hyvät taloudelliset edellytykset huolehtia ikääntyneistä vanhemmistaan, mutta yhteisen ajan löytäminen on vaikeaa. Yhteinen aika koetaan entistä arvokkaammaksi, ja siksi monilla työpaikoilla keskustellaan työajan lyhentämisestä tai töiden hoitamisesta kotoa käsin.

Toisaalta joillain vanhuksilla on varaa toisenlaiseen vanhuuteen. He asuvat hoivakeskuksissa, joissa on saatavilla henkilökohtaista avustusta ja paljon virikkeellistä toimintaa. Yhä suurempi osa vähemmän vaativaa työtä vaativista tehtävistä on maahan muuttaneiden ulkomaalaisten hoitajien vastuulla. Vapaa-ajan palveluista huolehtivat yritykset, ”vanhusviihdepalvelut”, joilta hoivakeskukset ostavat yksittäisiä retkiä tai käsityöpajoja, tai kokonaisia vapaa-ajan konsepteja. Yrityksillä on tarjolla erilaisia palvelutasoja asiakkaiden maksukyvyn mukaan.

Kolmaskin ikääntyneiden ryhmä on muodostamassa kasvavaa trendiä. Ikääntyvien ”kimppakämpät” ja soluasunnot ovat entistä suositumpia, ja niissä asutaan kavereiden kanssa ”ihan kuin opiskeluaikoina”. Tällaisissa ”Tyttökullat”-tyyppisissä asumisratkaisuissa asuvat erityisesti uransa tai muiden valintojen takia sinkkuina ja lapsettomina pysyvät juuri eläkkeelle siirtyvät aikuiset, jotka jakavat talouden ja ostavat yhdessä viihdepalveluja. Useammat kimppakämpät muodostavat osuuskuntia, jotka ostavat kalliimpia terveydenhuoltopalveluja. Yhteiskunta tukee osuuskuntia palvelusetelein ja veroeduin.

Kattavatko nämä eri mallit kaikkien suomalaisten vanhuuden?

Millainen vanhuustyyppi on todennäköinen omille vanhemmillesi? Millaisen he itse haluaisivat?

Olisitko itse onnellinen vanhus jossain näistä vaihtoehdoista?

Skenaario: Kaikkialla, kaiken aikaa

Vuonna 2028 tyypillinen suomalainen kantaa mukanaan pientä ja kevyttä mobiililaitetta, jonka kautta hän on jatkuvassa yhteydessä maailmanlaajuisiin tietoverkkoihin. Hänen roolinsa on moniulotteinen: hän toimii tiedon vastaanottajana, mutta myös tuottaa ja jakaa itse tehtyä sisältöä verkkoon: kuvia, videoita, äänileikkeitä ja tekstiä, joita hän maustaa muualta tietoverkosta poimituilla elementeillä. Kaikki tallennus tapahtuu samalla mobiililaitteella, mutta muistikapasiteettia siinä ei ole juuri ollenkaan – kaikki tallentuu jättimäisille keskuspalvelimille jossain kaukana.

Tyypillinen suomalainen ei enää tilaa kotiinsa perinteistä sanomalehteä. Uutisnälkäänsä hän ruokkii mobiililaitteeseen jatkuvasti päivittyvillä uutisotsikoilla, jotka koskevat häntä kiinnostavia aiheita ja tulevat eri lähteistä, jotka hän on itse valinnut. Koska eri tiedonlähteet kilpailevat tiedonvälityksen nopeudella, uutisjutut ovat lyhyitä ja yksinkertaisia, niissä on usein virheitä – joita tosin päivitetään jälkeenpäin – eikä niissä analysoida taustoja. Kotona ja työpaikalla suomalaisella on suuremmat laitteet, jotka mahdollistavat suurempien ja monipuolisempien tietojen vastaanottamisen ja käsittelyn. Laitteet päivittyvät keskuspalvelimelta siten, että niissä on aina sama tieto, eikä kotona tehtyjä töitä tarvitse kuljettaa millään tallennusvälineellä paikasta toiseen.

Vastareaktiona jatkuvasti vastaanotettavan tiedon pirstaloitumiselle ja henkilökohtaistumiselle suomalaiset kokevat tarpeelliseksi korvata kadonnut mediavälitteinen yhteisöllisyys jollain. Monikansalliset mediatalot pyrkivät täyttämään tätä tarvetta luomalla kansainvälisiä trendejä ja interaktiivisia ohjelmaformaatteja, mutta toisaalta tyhjiötä täyttävät paikallisemmat yhteisöt: kaupunginosa- tai taloseurat, joiden toimintaa leimaa voimistunut talkoohenki ja pitkälle menevä yhteistyö paikallisen julkishallinnon kanssa.

Epäluottamus pieniin uutispaloihin on aiheuttanut myös tarpeen saada vertailukohtia vastaanotetulle tiedolle. Suomalaiset haluavat seurata ainakin kahdella eri kielellä tehtyjä uutisia saadakseen syvemmän näkökulman maailman tapahtumiin. Englannin kieli on säilyttänyt kansainvälisen valtakielen asemansa, mutta vieraiden kielten osaamisen merkitys yleensä on laskenut entistä parempien kaikkien saatavilla olevien simultaanikäännöspalvelujen vuoksi. Tietoverkossa on myös palveluja, jotka vertailevat eri lähteistä tullutta tietoa ja kertovat niiden keskeisimmistä eroista.

Millaisia haasteita tällainen todellisuus aiheuttaa yksilölle?

Entä yhteiskunnan rakenteille?

Onko tekstissä kyse sinun tulevaisuudestasi?

Keskustelu alkaa! (lue ohjeet täältä)

Innokaanin ajatusryhmä kokoontui torstaina 21.8. kurkistamaan tulevaisuuteen. Nyt keskustelemme verkossa tapaamisessa heränneistä ajatuksista ja luomme rohkeasti uusia avauksia. Keskustelu on avointa kaikille blogin kautta. Esitettyjä ajatuksia ja näkökulmia saa vapaasti kommentoida, kyseenalaistaa tai tukea.

Keskustelu on auki noin kolmen viikon ajan, ja se suljetaan sunnuntaina 14.9. Keskustelun sulkeutumisen jälkeen käydyt keskustelut kootaan yhteen ja julkaistaan blogissa. Ne myös toimitetaan kaikille ryhmän jäsenille ja projektia tukeneille organisaatioille tulevaisuusajattelun tueksi.

Keskustelua saa vapaasti kommentoida pelkällä nimimerkillä, mutta parhaiten oman näkemyksensä saa esille ja kirjatuksi loppupäätelmiin esiintymällä omalla nimellään. Keskustelua koskevat myös normaalit verkkokeskustelun etikettisäännöt, joihin kuuluu ylläpidon oikeus poistaa asiattomat ja loukkaavat kommentit.

Kukaan meistä ei tarkalleen tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Siksi siitä puhuminen voi tuntua vaikealta: "Nolaanko itseni, jos ennustan väärin?" Innokaanissa kyse ei kuitenkaan ole arvauskilpailusta, vaan avoimesta ja ennakkoluulottomasta visioinnista. Antaa myrskytuulten siis puhaltaa vapaasti!