Vuonna 2028 tyypillinen suomalainen kantaa mukanaan pientä ja kevyttä mobiililaitetta, jonka kautta hän on jatkuvassa yhteydessä maailmanlaajuisiin tietoverkkoihin. Hänen roolinsa on moniulotteinen: hän toimii tiedon vastaanottajana, mutta myös tuottaa ja jakaa itse tehtyä sisältöä verkkoon: kuvia, videoita, äänileikkeitä ja tekstiä, joita hän maustaa muualta tietoverkosta poimituilla elementeillä. Kaikki tallennus tapahtuu samalla mobiililaitteella, mutta muistikapasiteettia siinä ei ole juuri ollenkaan – kaikki tallentuu jättimäisille keskuspalvelimille jossain kaukana. 
Tyypillinen suomalainen ei enää tilaa kotiinsa perinteistä sanomalehteä. Uutisnälkäänsä hän ruokkii mobiililaitteeseen jatkuvasti päivittyvillä uutisotsikoilla, jotka koskevat häntä kiinnostavia aiheita ja tulevat eri lähteistä, jotka hän on itse valinnut. Koska eri tiedonlähteet kilpailevat tiedonvälityksen nopeudella, uutisjutut ovat lyhyitä ja yksinkertaisia, niissä on usein virheitä – joita tosin päivitetään jälkeenpäin – eikä niissä analysoida taustoja. Kotona ja työpaikalla suomalaisella on suuremmat laitteet, jotka mahdollistavat suurempien ja monipuolisempien tietojen vastaanottamisen ja käsittelyn. Laitteet päivittyvät keskuspalvelimelta siten, että niissä on aina sama tieto, eikä kotona tehtyjä töitä tarvitse kuljettaa millään tallennusvälineellä paikasta toiseen.
Vastareaktiona jatkuvasti vastaanotettavan tiedon pirstaloitumiselle ja henkilökohtaistumiselle suomalaiset kokevat tarpeelliseksi korvata kadonnut mediavälitteinen yhteisöllisyys jollain. Monikansalliset mediatalot pyrkivät täyttämään tätä tarvetta luomalla kansainvälisiä trendejä ja interaktiivisia ohjelmaformaatteja, mutta toisaalta tyhjiötä täyttävät paikallisemmat yhteisöt: kaupunginosa- tai taloseurat, joiden toimintaa leimaa voimistunut talkoohenki ja pitkälle menevä yhteistyö paikallisen julkishallinnon kanssa.
Epäluottamus pieniin uutispaloihin on aiheuttanut myös tarpeen saada vertailukohtia vastaanotetulle tiedolle. Suomalaiset haluavat seurata ainakin kahdella eri kielellä tehtyjä uutisia saadakseen syvemmän näkökulman maailman tapahtumiin. Englannin kieli on säilyttänyt kansainvälisen valtakielen asemansa, mutta vieraiden kielten osaamisen merkitys yleensä on laskenut entistä parempien kaikkien saatavilla olevien simultaanikäännöspalvelujen vuoksi. Tietoverkossa on myös palveluja, jotka vertailevat eri lähteistä tullutta tietoa ja kertovat niiden keskeisimmistä eroista.
Millaisia haasteita tällainen todellisuus aiheuttaa yksilölle?
Entä yhteiskunnan rakenteille?
Onko tekstissä kyse sinun tulevaisuudestasi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti