lauantai 23. elokuuta 2008

Humen giljotiini ja muita ansoja

Kuten Innokaanin ensitapaamisessakin tuli ilmi, tulevaisuuden ennustamiseen vaikuttaa huomattavasti ennakoijan omat lähtökohdat ja ympäristö. Ennen kaikkia siihen vaikuttaa myös mieliala. Ennustukset tuntuvat olevan sitä negatiivisempia mitä vähemmän sanojalla on itse vaikutusta kyseiseen asiaan. Esimerkiksi ennusteet öljyvarantojen riittämisestä ja energian tuottamisesta ovat käytännössä aina hyvin pessimistisiä, kun taas tulevaisuuden yksilöt tuntuvat useimmissa spekulaatioissa tekevän niitä oikeita ratkaisuja.

Toisaalta myös tietoisuus muista vertailukohteista tekee ennustamisesta ennemminkin todellisuuden kuvaamista. Tuntuukin turhauttavalta keskustella Suomen tulevaisuudesta kun selvästi kävelee reittiä, joka toisissa maissa on jo tallottu. Kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen, autoilun rajoittaminen keskustoissa ja väestörakenteen välttämätön kehittyminen monikulttuurisemmaksi eivät ole tulevaisuudesta, ne ovat tämän päivän polkujen väistämättömiä suuntia.

Meidän tulisikin irrottautua täysin ajattelemasta nykyistä maailmaa sellaisena kuin se on, ja pyrkiäkin rakentamaan ideoita tyhjälle alustalla. Kirjoittiko Jumala että paras nopeus autoille moottoritiellä on 120 km/h? Onko ihmisen tarkoitus istua työpaikallaan kolmasosa päivästään? Tarvitseeko Suomi kuntia? Ovatko kansallisvaltiot välttämättömiä? Niin kauan kuin tulevaisuuden vastustukseen riittää peruste: ”näin on hyvä”, on Kehitys aina altavastaajan asemassa taistelussaan Nykytilannetta vastaan.

2 kommenttia:

Lauri Järvinen kirjoitti...

Kiinnitin huomiota samaan, ennakkopaperi oli hyvin, hyvin pessimistinen. Esimerkiksi öljy on lähihistoriamme merkittävin energianlähde, mutta ei se korvaamatonta ole. Esimerkiksi vetylähtöisiä energiantuotantomuotoja kehitellään kovasti. Samoin aurinkoenergiaa opitaan varmasti hyödyntämään nykyistä tehokkaammin. Öljystä luopuminen tai sen loppuminen ei toki ole kivuton prosessi, päinvastoin, mutta eiköhän senkin jälkeen eletä.

Mielenkiintoista on mielestäni se, että jos keksitään jokin kohtuullisen helposti hyödynnettävissä oleva tapa käyttää suht' päästötöntä energiaa, mitä tapahtuu energian kulutukselle?

Kirsi J kirjoitti...

Itsekin esitin aika pessimistisiä tulevaisuuden arvioita tapaamisessa, mutta yleisesti ottaen kuluttamisen suhteen kuvittelen, että ihmisillä tulisi järki käteen. Mikäli tosiaan tuollainen Laurin mainitsema "kohtuullisen helposti hyödynnettävissä oleva tapa käyttää suht´päästötöntä energiaa" kehitettäisiin, uskon, että kulutuksen suhteen merkitystä on paljon sillä, millaiseen tilanteeseen sitä ennen on ehditty. Jo nyt tietoisuus energiavarojen ehtymisestä on kasvanut ja kuluttaja on alkanut tehdä edes mittakaavaltaan pieniä tekoja säästääkseen energiaa (tai omaa kukkaroaan). Mikäli nyt keksittäisiin tällainen energianlähde, kulutus varmaan vain kasvaisi, koska taas voitaisiin tuhlata energiaa huoletta. Uskon kuitenkin, että tilanteen mennessä pidemmälle ja vieläkin konkreettisemmaksi tavallisen ihmisen kannalta asenteet muuttuvat. Maapallon tulevaisuus huolestuttaa jo nyt ilmastonmuutoksineen.

Uskon että muukin materia väistyy, ja tosiasiallista rikkautta on sosiaalisten suhteiden rikkaus. Ylenpalttista kulutusta saatetaan tulevaisuudessa jopa paheksua.

Hiilidioksidipäästöihin perustuva autoverotus - tyyppiset ratkaisut kasvavat, mutta uskon, että tulevaisuudessa joudutaan menemään paljon pidemmälle erilaisten kieltojen muodossa ja ihmisten autonomia ja vapaus lopulta vähenee. Esimerkiksi huviveneily voi muodostua harvojen kalliiksi harrastukseksi erilaisten lupa/käyttömaksujen kautta. Toisaalta energiaystävällisten veneilymuotojen käyttäjäkunta kasvaa, ja purjehtijat paheksuvat yleisesti niitä, jotka kehtaavat ajella moottoriveneillä.

 
Clicky Web Analytics