Perheen ja suvun merkitys huolenpidossa on kasvanut, sillä monilla vanhuksilla ei ole varaa mennä hoivakotiin. Rakennusalalla on buumi, kun pieniä kaupunkiasuntoja muutellaan ja yhdistellään, jotta vanhusten asuminen lastensa luona olisi mahdollista. Lapsilla on hyvät taloudelliset edellytykset huolehtia ikääntyneistä vanhemmistaan, mutta yhteisen ajan löytäminen on vaikeaa. Yhteinen aika koetaan entistä arvokkaammaksi, ja siksi monilla työpaikoilla keskustellaan työajan lyhentämisestä tai töiden hoitamisesta kotoa käsin.
Toisaalta joillain vanhuksilla on varaa toisenlaiseen vanhuuteen. He asuvat hoivakeskuksissa, joissa on saatavilla henkilökohtaista avustusta ja paljon virikkeellistä toimintaa. Yhä suurempi osa vähemmän vaativaa työtä vaativista tehtävistä on maahan muuttaneiden ulkomaalaisten hoitajien vastuulla. Vapaa-ajan palveluista huolehtivat yritykset, ”vanhusviihdepalvelut”, joilta hoivakeskukset ostavat yksittäisiä retkiä tai käsityöpajoja, tai kokonaisia vapaa-ajan konsepteja. Yrityksillä on tarjolla erilaisia palvelutasoja asiakkaiden maksukyvyn mukaan.
Kolmaskin ikääntyneiden ryhmä on muodostamassa kasvavaa trendiä. Ikääntyvien ”kimppakämpät” ja soluasunnot ovat entistä suositumpia, ja niissä asutaan kavereiden kanssa ”ihan kuin opiskeluaikoina”. Tällaisissa ”Tyttökullat”-tyyppisissä asumisratkaisuissa asuvat erityisesti uransa tai muiden valintojen takia sinkkuina ja lapsettomina pysyvät juuri eläkkeelle siirtyvät aikuiset, jotka jakavat talouden ja ostavat yhdessä viihdepalveluja. Useammat kimppakämpät muodostavat osuuskuntia, jotka ostavat kalliimpia terveydenhuoltopalveluja. Yhteiskunta tukee osuuskuntia palvelusetelein ja veroeduin.
1 kommentti:
Itseni voisin hyvinkin nähdä kimppakämppätyyppisessä ratkaisussa, mutta ehkä kuitenkin vasta vähän myöhemmässä vaiheessa, esimerkiksi jos puoliso kuolee tai jokin sairaus hankaloittaa elämää. Ei ehkä heti eläkeiän kynnyksellä. Tosin eläkeikähän voi olla nykyistä huomattavasti korkeampi jäädessäni eläkkeelle.
Ei saa unohtaa niitä "hölmösti ikääntyneitä", joilla ei ole hoitamiseen valmiita sukulaisia tai muita läheisiä. En usko, että nykyinen hyvinvointiyhteiskunta täysin katoaa, eikä mielestäni kaikkea vastuuta eläkepäivien toimeentulosta voi sysätä yksilön harteille. Fakta kuitenkin on, että joukkoon mahtuu aina myös "heikkoja", joille oman tulevaisuuden turvaaminen ei ole mahdollista. Jonkinlainen, ehkä alimman palvelutason huolenpito on kaikille turvattava.
Lähetä kommentti