Kaupunkien tulevaisuuden duaalimalli

Vuonna 2025 Suomen kaupungit ja kaupunkiseudut ovat tiivistyneet, yksittäisiin syrjäisempiin pesäkkeisiin on kuitenkin hyvät yhteydet julkisilla liikennevälineillä ja julkisista palveluista on huolehdittu, aivan kuten kaupungissakin. Yksityisautoilun vähentymisen myötä pyöräily ja perinteinen apostolin kyyti ovat yleistyneet radikaalisti, myös ilmaston lämpeneminen on vaikuttanut ihmisten ulkoilmassa viihtymisen lisääntymiseen. Elämä kaupunkiseuduilla on muodostunut kahden eri pääpiirteen ympärille.

Vilkas ja monivärinen keskustaelämä

Kaupunkien keskustat ovat asukaskeskeisiä, asuintaloja on kaavoitettu paljon nykyistä enemmän. Talot kasvavat korkeutta, jotta useammat perheet ja sinkkutaloudet mahtuisivat pienemmälle alueelle. Talot ovat rakennettu tekniikan kehityksen myötä äärimmäisen ympäristöystävällisesti.

Keskusta jakautuu selviin alueisiin, mm. Chinatown-tyyppisiin etnisiin kaupunginosiin, joiden läpi ihmiset vaeltelevat sujuvasti töihin ja harrasteisiin. Kerrostalojen alakerrokset ovat täynnä pieniä erikoisliikkeitä ja valintamyymälöitä, joissa on laadukas ja monipuolinen valikoima.

Osassa alakerroksista löytyy lastentarhoja, jonne lähitalojen perheet tuovat lapsensa päiväsajaksi leikkimään. Toisissa alakerroksissa taasen voi nautiskella leppoisasta ja kiireettömästä seurustelusta alueen ihmisten kanssa, asukkaat kutsuvatkin tiloja yhteisiksi olohuoneiksi. Kahvinkeittovuoroa vaihdellaan asukkaalta toiselle.

Kerrostalojen sisäpihoista ja välipihoista on muodostunut mitä erilaisimpia puutarhoja, joihin voi käydä istuttamassa vaikka basilikan. Kaupungin keskusta-alue on monikulttuurinen yhtenäinen alue, jossa seuraelämä on vilkasta vuorokauden jokaisena tuntina.

Erilaisilla perheillä on erilaisia asumisratkaisuja; ystäväperheet saattavat asua saman katon alla, yhteisessä kerrostalon kerroksessa jakaen keittiön ja olohuoneen. Ihmiset ovat huomanneet, että kaikkia kodinkoneita ei tarvitse ostaa itselle, vai naapurilta voi lainata.

Idyllinen pikkukylä/ laitakaupunginosa yhteisö

Laitakaupungeille ja kaupunkiseudun reunoille muodostuu idyllisiä kyläyhteisöjä Heartbeat- ja Emmerdale tyyliin. Kerrostalot ovat matalampia kuin ydinkeskustassa, mutta huomattavasti vihreämpiä. Ihmiset asuvat hieman leveämmällä alueella kuin kaupunginkeskustassa, mutta silti kävelymatkojen päässä toisistaan.

Jotkut asukkaista kulkevat kauempana töissä, mutta yhä useammat työskentelevät yritysten yhteisesti omistamissa työtiloissa tai kotoaan, yrityksen tarjotessa työntekijöilleen yhteisen juoruilulounaan perjantaisin.

Kaupunginosan tai kylän identiteetti on tärkeä ja sitä pidetään yllä erilaisin perintein, tapahtumin ja kansalaisfoorumein.

Epätyypillisten työsuhteiden selitys?

Tämän on saattanut joku keksiä jo ennenkin, mutta kerron sen silti. Tuli mieleen Innokaani-prosessin aikana malli, jolla voisi yrittää selittää epätyypillisten työsuhteiden yleisyyttä eri aloilla. Kuten tiedetään, eivät pätkätyöt, vuokratyövoima ja muut epätyypillisiin työsuhteisiin luettavat työntekomuodot ole vain ammatillisen koulutuksen omaavien ongelma, vaan kovin yleisiä myös korkeakoulutettujen keskuudessa, joten pelkkä koulutustausta ei niiden yleisyyttä selitä.

Oheisessa kuviossa on kaksi akselia: vaaka-akselilla tehtäviin sopivan työvoiman kysynnän ja tarjonnan suhdetta ja pystyakselilla työvoiman vaihdettavuutta suhteessa työn tuotoksiin. Mitä oikeammalle vaaka-akselilla mennään, sitä enemmän työvoiman tarjonta ylittää sen kysynnän. Pystyakselilla ylöspäin noustessa vähenee työprosessin tuotoksen riippuvuus kulloisestakin tekijästä. Kyseessä on nimenomaan työnantajan mittaama tuotos, eli se ei sinänsä liity yksittäisiin ihmisiin vaan niihin tuotoksiin, joita työnantaja odottaa saavansa työn tuloksena.

Mitä oikeammalle ja ylemmäksi kuviossa mennään, sitä yleisemmäksi käyvät epätyypilliset työsuhteet. Oikealla ylhäällä työvoiman tarjonta ylittää kysynnän merkittävästi ja sillä, kuka työn tekee ei ole niin merkitystä työnantajan mittaaman työn tuotoksen kannalta. Näin voisi olettaa, että epätyypilliset työsuhteet olisivat yleisiä tällä alalla ja alueella.

En usko, että tämä on mikään yleispätevä selitys epätyypillisten työsuhteiden yleisyyteen eri aloilla, mutta voi tällä ainakin jotain yrittää selittää…

Kaupunkeja - mutta kenen ehdoilla?

Brittiläinen kaupunkikehittäjä Charles Landry on tänään puhunut suomalaisten kaupunkikeskustojen kehittäjien konferenssissa Imatralla. Landry moitti suomalaisia kaupunkeja mm. liiallisesta keskittymisestä teknisten ratkaisujen pohdintaan.

Linkki uutiseen Ylen sivuilla.

Ote Elävä kaupunkikeskusta ry:n seminaarimainoksesta:

"LANDRYN IDEOITA

Urbaanitkin ongelmat ratkaistaan helposti, jos ylitetään joustavasti
perinteiset ammatilliset rajat. Innovaatiot on yhdistettävä traditioon,
vaurauden luonti sosiaaliseen koheesioon ja kaaos järjestykseen.

Kaupunkikulttuuri on parhaimmillaan erittäin laaja-alaista, ei yksin jäykkää
korkeakulttuuria. Viranomaisten tulisi lähteä avoimempaan keskusteluun
ja ottaa toimintaan kaikki osapuolet.

Kokonaisvaltaisuus, suvaitsevaisuus ja spontaanisuus ovat ydinsanoja.
Osallistaminen sitouttaa. Päätösvaltaa on annettava ihmisille.

Kaupunkien uudelleen muotoilulla voidaan luoda uusia aktiivisia tiloja.
Kuluttajat viihtyvät vain elävissä kaupunkitiloissa."

Olen samaa mieltä Landryn kanssa siitä, että kansalaisten osallistaminen on avain parempaan kaupunkiasumiseen. Blogissammekin on aiemmin viitattu kaupunginosa- ja lähiödemokratian nousuun, ja on mielenkiintoista nähdä tarttuvatko viranomaiset tällaiseen "avoimempaan keskusteluun" ja missä muodossa.

Kuvia tapaamisesta 21.8.

Innokaani-ryhmän tapaamisessa 21.8. oli koolla 16 viisasta nuorta miestä ja naista. Teemojen ympärille rakentunut keskustelu oli värikästä ja visioivaa.























Kublai-kaani Vaisto kävi läpi konseptin ideaa























Peruspalveluministeri Paula Risikon erityisavustaja Anna Manner-Raappana toi tapaamiseen ministerin terveiset ja kertoi hallinnonalalla käynnissä olevista hankkeista

Perusterveydenhuollon murros edessä - mutta millainen?

Uutta terveydenhuoltolakia valmistelemaan siirtyvä Vantaan terveysjohtaja Timo Aronkytö on todennut tämän päivän Hesarin mukaan Mediauutisissa, että todellinen perusterveydenhuollon murros on vasta edessä, ja jopa koko perusterveydenhuollon loppuminen on mahdollista ja tilalle tulee vain päivystyksiä. Millainen perusterveydenhuolto on mielestänne kahdenkymmenen vuoden päästä?

Itse en usko että kattavaan perusterveydenhuoltoon tottuneet suomalaiset suostuvat ottamaan tässä asiassa kovin suurta takapakkia. Hoitotakuusta varmaan joudutaan luopumaan, kun sen toteuttaminen on alkuunsa tuottanut vaikeuksia, mutta en usko, että perusterveydenhuolto kutistuu pelkäksi päivystykseksi. Luulen, että suomalainen maksaa iloisesti vaikka lisää veroja säilyttääkseen nykyisen laajuisen perusterveydenhuollon.

Pieniä murroksia?

Perheen merkitys muuttuu ja laajenee. Erilaisten sateenkaari- ja uusioperheiden yleisyys lisääntyy, ja esimerkiksi lasten biologista taustaa tärkeämmäksi nousee sosiaalinen ympäristö. Perinteisen perhemallin muutos saattaa johtaa myös siihen, että perheen käsite ei ole enää sidottu sukulaisuuteen. Erilaiset elämäntapayhteisöt ja "uusheimot", jotka asuvat yhdessä, muodostavat perhekuntien kaltaisia kotitalousyksiköitä. Kommuuniasuminen ja kimppakämpät tulevat yleistymään entisestään myös vanhemmalla iällä. Sukulaisuuden sijaan yhdessä elämisen syyt kumpuavat lifestyle-valinnoista, kuten ekologisesta ajattelusta tai yhteisöllisyyden arvostamisesta. Vanha sanonta "lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä" saattaa tehdä paluun, jolloin pienen ydinperheen ympärille tahdotaan muita sukulaisia ja ystäviä. Sosiaalisten suhteiden tiivistyminen voi parhaimmillaan omalta osaltaan vähentää syrjäytymisriskiä ja psyykkisiä ongelmia. Suurempien kotitalouksien pyörittäminen saattaa myös edesauttaa kulutuksen vähentämistä.

Ajankäytön ongelmat edellyttävät sekä joustavia työaikoja että etätyön mahdollisuutta, ja tulevaisuuden työväestö räätälöi entistä vapaammin aikataulunsa. Vanhusten hoidon tarve, lapset ja myös itsensä kehittämiseen käytetty aika koetaan entistä tärkeämpinä. Työympäristö tarjonnee entistä laajemmat mahdollisuudet perheen ja työn yhteensovittamiseen, mutta myös erilaiseen työkykyä ylläpitävään toimintaan, johon sisältyy fyysisen terveyden lisäksi psyykkinen ja emotionaalinen hyvinvointi erilaisten palvelujen, työpajojen ja työntekijöiden sitoutumista lisäävän toiminan avulla. Työsuhteet ovat melko lyhyitä, projektityyppisiä ja erikoistuneita, mutta työntekijöiltä odotetaan tehokkuutta ja joustavuutta.

Joutuuko kansalaisuuden käsite uudelleenkäsittelyyn lisääntyvän kansainvälisen muuttoliikkeen johdosta? Työvoima liikkuu osissa maailmaa jo melko vapaasti, mutta ympäristöuhat ja hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen lisäävät pakolaisuutta ja maahanmuuttoa. Perustuvatko poliittiset oikeudet kansalaisuuteen, ja jos, niin minkä valtion?

Humen giljotiini ja muita ansoja

Kuten Innokaanin ensitapaamisessakin tuli ilmi, tulevaisuuden ennustamiseen vaikuttaa huomattavasti ennakoijan omat lähtökohdat ja ympäristö. Ennen kaikkia siihen vaikuttaa myös mieliala. Ennustukset tuntuvat olevan sitä negatiivisempia mitä vähemmän sanojalla on itse vaikutusta kyseiseen asiaan. Esimerkiksi ennusteet öljyvarantojen riittämisestä ja energian tuottamisesta ovat käytännössä aina hyvin pessimistisiä, kun taas tulevaisuuden yksilöt tuntuvat useimmissa spekulaatioissa tekevän niitä oikeita ratkaisuja.

Toisaalta myös tietoisuus muista vertailukohteista tekee ennustamisesta ennemminkin todellisuuden kuvaamista. Tuntuukin turhauttavalta keskustella Suomen tulevaisuudesta kun selvästi kävelee reittiä, joka toisissa maissa on jo tallottu. Kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen, autoilun rajoittaminen keskustoissa ja väestörakenteen välttämätön kehittyminen monikulttuurisemmaksi eivät ole tulevaisuudesta, ne ovat tämän päivän polkujen väistämättömiä suuntia.

Meidän tulisikin irrottautua täysin ajattelemasta nykyistä maailmaa sellaisena kuin se on, ja pyrkiäkin rakentamaan ideoita tyhjälle alustalla. Kirjoittiko Jumala että paras nopeus autoille moottoritiellä on 120 km/h? Onko ihmisen tarkoitus istua työpaikallaan kolmasosa päivästään? Tarvitseeko Suomi kuntia? Ovatko kansallisvaltiot välttämättömiä? Niin kauan kuin tulevaisuuden vastustukseen riittää peruste: ”näin on hyvä”, on Kehitys aina altavastaajan asemassa taistelussaan Nykytilannetta vastaan.

Perheet, vanhukset, media ja yhteiskunta

Tästä ne sitten alkavat, Innokaanin blogitekstit nimittäin. Lauri ja Maria ystävällisesti soivat minulle kunnian aloittaa tämä vaihe. Lukekaahan ja keskustellaan lisää näin verkon välityksellä. Kirjoittelin ajatuksia molemmista skenaarioista omiin kappaleisiinsa.

Perheissä asuvat vanhukset

Asumismuoto ei riipu suoraviivaisesti tuloista ja varallisuudesta. Perhe ja suku koetaan yleisesti nykyistä tärkeämmäksi, joten se, millaiset välit lähisuvun kesken on ja miten hoito on mahdollista järjestää ovat taloudellisia seikkoja tärkeämpiä. Taloudellisten mahdollisuuksien merkitystä vähentää myös se, että hoivakotipaikkaan on voinut ”sijoittaa” jo vuosikymmenien ajan, kutakuinkin nykyisen eläkevakuutuksen tapaan.

Perhepainotteista vanhushoitoa voisi hyvin tukea yhteiskunnan varoin. Kun vanhus ei käytäkään hoivakotipaikkaa, käyttämättä jääneistä rahoista voisi tukea perheitä samaan tapaan kuin jotkut kunnat tukevat nykyään lasten päivähoitoa kotona.

Uskon, että kimppa-asuminen tulee lisääntymään. Moni nykynuori on asunut tai asuu kimppakämpässä ja tämä trendi jatkunee iän karttuessa. Säilyyhän musiikkimakukin läpi elämän suurin piirtein samana kuin 20 - 30 -vuotiaana. J

Media ja yhteiskunta

Mobiilitekniikka tulee kehittymään valtavasti. Tämän päivän laitteet jäänevät historiaan ja näyttönä voi käyttää esimerkiksi silmälaseja tai mitä tahansa lähistöllä olevaa pintaa.

Tietoturvaan ja tunnistautumiseen liittyvät haasteet täytyy ratkaista. Nykyinen käyttäjätunnusten, salasanojen ja tunnuslukujen viidakko ei toimi siinä vaiheessa, kun ihmiset käyttävät verkkopalveluja nykyistäkin enemmän ja järjestelmät keskustelevat keskenään.

Median pirstaloituessa ja erilaisten haku- ja vertailupalvelujen kehittyessä näiden ”välityspalvelujen” ylläpitäjistä tulee merkittäviä vallankäyttäjiä. Haku- ja vertauspalvelujen tekniset ratkaisut ja algoritmit vaikuttavat merkittävästi ihmisten käsitykseen maailmasta. Palveluntarjoajien onkin käytettävä merkittävästi aikaa ja vaivaa käyttäjien luottamuksen synnyttämiseen ja ylläpitoon.

Skenaario: Vanhusviihdettä ja tyttökultia

Vuonna 2028 Suomessa tyypillinen syrjäytymisuhan alla oleva on ikääntynyt suomalainen, jonka talous ja terveys ovat huonossa kunnossa. Hänestä käytetään julkisuudessa epävirallista nimitystä ”hölmösti ikääntynyt”, sillä hän ei ole työikäisenä varautunut vanhuuteensa säästämällä eläkettään varten. Samaan aikaan yhteiskunnassa yksilön vastuu itsestään on kasvanut suhteessa julkisiin instituutioihin.

Perheen ja suvun merkitys huolenpidossa on kasvanut, sillä monilla vanhuksilla ei ole varaa mennä hoivakotiin. Rakennusalalla on buumi, kun pieniä kaupunkiasuntoja muutellaan ja yhdistellään, jotta vanhusten asuminen lastensa luona olisi mahdollista. Lapsilla on hyvät taloudelliset edellytykset huolehtia ikääntyneistä vanhemmistaan, mutta yhteisen ajan löytäminen on vaikeaa. Yhteinen aika koetaan entistä arvokkaammaksi, ja siksi monilla työpaikoilla keskustellaan työajan lyhentämisestä tai töiden hoitamisesta kotoa käsin.

Toisaalta joillain vanhuksilla on varaa toisenlaiseen vanhuuteen. He asuvat hoivakeskuksissa, joissa on saatavilla henkilökohtaista avustusta ja paljon virikkeellistä toimintaa. Yhä suurempi osa vähemmän vaativaa työtä vaativista tehtävistä on maahan muuttaneiden ulkomaalaisten hoitajien vastuulla. Vapaa-ajan palveluista huolehtivat yritykset, ”vanhusviihdepalvelut”, joilta hoivakeskukset ostavat yksittäisiä retkiä tai käsityöpajoja, tai kokonaisia vapaa-ajan konsepteja. Yrityksillä on tarjolla erilaisia palvelutasoja asiakkaiden maksukyvyn mukaan.

Kolmaskin ikääntyneiden ryhmä on muodostamassa kasvavaa trendiä. Ikääntyvien ”kimppakämpät” ja soluasunnot ovat entistä suositumpia, ja niissä asutaan kavereiden kanssa ”ihan kuin opiskeluaikoina”. Tällaisissa ”Tyttökullat”-tyyppisissä asumisratkaisuissa asuvat erityisesti uransa tai muiden valintojen takia sinkkuina ja lapsettomina pysyvät juuri eläkkeelle siirtyvät aikuiset, jotka jakavat talouden ja ostavat yhdessä viihdepalveluja. Useammat kimppakämpät muodostavat osuuskuntia, jotka ostavat kalliimpia terveydenhuoltopalveluja. Yhteiskunta tukee osuuskuntia palvelusetelein ja veroeduin.

Kattavatko nämä eri mallit kaikkien suomalaisten vanhuuden?

Millainen vanhuustyyppi on todennäköinen omille vanhemmillesi? Millaisen he itse haluaisivat?

Olisitko itse onnellinen vanhus jossain näistä vaihtoehdoista?

Skenaario: Kaikkialla, kaiken aikaa

Vuonna 2028 tyypillinen suomalainen kantaa mukanaan pientä ja kevyttä mobiililaitetta, jonka kautta hän on jatkuvassa yhteydessä maailmanlaajuisiin tietoverkkoihin. Hänen roolinsa on moniulotteinen: hän toimii tiedon vastaanottajana, mutta myös tuottaa ja jakaa itse tehtyä sisältöä verkkoon: kuvia, videoita, äänileikkeitä ja tekstiä, joita hän maustaa muualta tietoverkosta poimituilla elementeillä. Kaikki tallennus tapahtuu samalla mobiililaitteella, mutta muistikapasiteettia siinä ei ole juuri ollenkaan – kaikki tallentuu jättimäisille keskuspalvelimille jossain kaukana.

Tyypillinen suomalainen ei enää tilaa kotiinsa perinteistä sanomalehteä. Uutisnälkäänsä hän ruokkii mobiililaitteeseen jatkuvasti päivittyvillä uutisotsikoilla, jotka koskevat häntä kiinnostavia aiheita ja tulevat eri lähteistä, jotka hän on itse valinnut. Koska eri tiedonlähteet kilpailevat tiedonvälityksen nopeudella, uutisjutut ovat lyhyitä ja yksinkertaisia, niissä on usein virheitä – joita tosin päivitetään jälkeenpäin – eikä niissä analysoida taustoja. Kotona ja työpaikalla suomalaisella on suuremmat laitteet, jotka mahdollistavat suurempien ja monipuolisempien tietojen vastaanottamisen ja käsittelyn. Laitteet päivittyvät keskuspalvelimelta siten, että niissä on aina sama tieto, eikä kotona tehtyjä töitä tarvitse kuljettaa millään tallennusvälineellä paikasta toiseen.

Vastareaktiona jatkuvasti vastaanotettavan tiedon pirstaloitumiselle ja henkilökohtaistumiselle suomalaiset kokevat tarpeelliseksi korvata kadonnut mediavälitteinen yhteisöllisyys jollain. Monikansalliset mediatalot pyrkivät täyttämään tätä tarvetta luomalla kansainvälisiä trendejä ja interaktiivisia ohjelmaformaatteja, mutta toisaalta tyhjiötä täyttävät paikallisemmat yhteisöt: kaupunginosa- tai taloseurat, joiden toimintaa leimaa voimistunut talkoohenki ja pitkälle menevä yhteistyö paikallisen julkishallinnon kanssa.

Epäluottamus pieniin uutispaloihin on aiheuttanut myös tarpeen saada vertailukohtia vastaanotetulle tiedolle. Suomalaiset haluavat seurata ainakin kahdella eri kielellä tehtyjä uutisia saadakseen syvemmän näkökulman maailman tapahtumiin. Englannin kieli on säilyttänyt kansainvälisen valtakielen asemansa, mutta vieraiden kielten osaamisen merkitys yleensä on laskenut entistä parempien kaikkien saatavilla olevien simultaanikäännöspalvelujen vuoksi. Tietoverkossa on myös palveluja, jotka vertailevat eri lähteistä tullutta tietoa ja kertovat niiden keskeisimmistä eroista.

Millaisia haasteita tällainen todellisuus aiheuttaa yksilölle?

Entä yhteiskunnan rakenteille?

Onko tekstissä kyse sinun tulevaisuudestasi?

Keskustelu alkaa! (lue ohjeet täältä)

Innokaanin ajatusryhmä kokoontui torstaina 21.8. kurkistamaan tulevaisuuteen. Nyt keskustelemme verkossa tapaamisessa heränneistä ajatuksista ja luomme rohkeasti uusia avauksia. Keskustelu on avointa kaikille blogin kautta. Esitettyjä ajatuksia ja näkökulmia saa vapaasti kommentoida, kyseenalaistaa tai tukea.

Keskustelu on auki noin kolmen viikon ajan, ja se suljetaan sunnuntaina 14.9. Keskustelun sulkeutumisen jälkeen käydyt keskustelut kootaan yhteen ja julkaistaan blogissa. Ne myös toimitetaan kaikille ryhmän jäsenille ja projektia tukeneille organisaatioille tulevaisuusajattelun tueksi.

Keskustelua saa vapaasti kommentoida pelkällä nimimerkillä, mutta parhaiten oman näkemyksensä saa esille ja kirjatuksi loppupäätelmiin esiintymällä omalla nimellään. Keskustelua koskevat myös normaalit verkkokeskustelun etikettisäännöt, joihin kuuluu ylläpidon oikeus poistaa asiattomat ja loukkaavat kommentit.

Kukaan meistä ei tarkalleen tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Siksi siitä puhuminen voi tuntua vaikealta: "Nolaanko itseni, jos ennustan väärin?" Innokaanissa kyse ei kuitenkaan ole arvauskilpailusta, vaan avoimesta ja ennakkoluulottomasta visioinnista. Antaa myrskytuulten siis puhaltaa vapaasti!

Myrskyvaroitus!

Hei,

ja tervetuloa myrskyn silmään!

Innokaani on kesällä 2008 alkunsa saanut konsepti, jonka kehitin vanhan ystäväni Maria Ojakosken kanssa. Tarkoituksenamme on kokeilla idean toimivuutta käytännössä, ja jos homma toimii, kehittää mallia eteen päin ja toteuttaa se myöhemmin uudelleen jollain toisilla teemoilla.

Pilottiprojektimme, johon kuuluu Innokaaniryhmän tapaaminen 21. elokuuta 2008, käsittelee kahta pääteemaa:
1) kaupunkiseutujen tulevaisuutta ja
2) elämäntapojen ja arvojen muutosta.
Teemat ovat ajankohtaisia ja meitä kiinnostavia. Uskomme niiden myös olevan voimakkaasti sidoksissa toisiinsa.

Haluan esittää kiitokset työnantajillemme valtiovarainministeriön hallinnon kehittämisosastolle sekä Kuntaliiton kuntakehitys- ja tutkimusyksikölle hankkeen tukemisesta. Panostaminen uudenlaiseen ja uutta luovaan toimintaan koituu toivottavasti molemmille tahoille hyödyksi. Erityinen kiitos kuuluu sosiaali- ja terveysministeriölle ja peruspalveluministeri Paula Risikolle, joka toimii pilottiprojektimme suojelijana ja tukijana.

Kiitos jo etukäteen kaikille Innokaaniryhmän osallistujille sekä julkiseen keskusteluun osallistujille. Meillä on Marian kanssa ollut koko ajan hyvä fiilis tästä, katsotaan mitä saammekaan lopulta aikaan!

Konsepti

Innokaani on uudenlainen kollektiivisen ajattelun ja oppimisen ympäristö. Innokaani muodostuu osallistujien itse valitseman, kiinnostavan teeman ympärille luovaan ajatustyöhön. Teema voi olla jokin ajankohtainen aihe, mutta sen tarkastelunäkökulmana on aina tulevaisuus; millaisena aiheen tulevaisuus nähdään ja miten siihen halutaan reagoida. Innokaanissa on koolla 15-20 nuorta korkeakoulutettua aikuista, jotka ovat siirtymässä työelämään tai ovat jo ehtineet työskennellä jonkin aikaa.

Filosofia

Henkilökohtainen kasvu – kollektiivinen tietotuotanto

Innokaani rakentuu yksilön ja organisaation yhtäläiselle tarpeelle kehittyä. Innokaanissa organisaatio tarjoaa ryhmälle ulkopuolisia yksilöitä mahdollisuuden syventää tietämystään organisaatiolle keskeisestä aiheesta. Vastineeksi ryhmä tarjoaa organisaatiolle mahdollisuuden kehittää ajattelutapojaan ja hyötyä taustoiltaan monipuolisen osaajajoukon rajapinnoille rakentuvasta uudesta ulkopuolisesta näkökulmasta.

Avoin prosessi – avoin konsepti

Inokaani on vapaasti kopioitavissa ja hyödynnettävissä oleva avoin konsepti. Innokaani on viitekehys luovalle prosessille, joka hylkii turhaa urautumista. Se ei pyri järjestönomaiseen pysyvään rakenteeseen tai vakaisiin rahoitus- ja raportointisuhteisiin. Kukin Innokaaniin osallistunut yksilö tai organisaatio voi halutessaan osallistua vain yhteen Innokaaniin tai olla mukana useassa eri prosessissa ja roolissa. Innokaaniprosessiin kuuluu avoin kommentointivaihe verkossa, jolloin kuka hyvänsä voi osallistua siihen – keskustelua rajoittaa vain aika ja varsinaisesta Innokaanitapaamisesta koostettu keskustelun runko.